Lähtölaskenta alkaa siis alusta, koska tänää aloitin työssäoppimiseni Pentikillä. Mahtava päivä, joka alkoi kuulemallani kysymyksellä "Soittiko sun kello ollenkaan kun kello on jo yhdeksän?". Siitä seurasi hienoinen naureskelu, että hahhah niin varmaan on yhdeksän. Tajusimpas katsoa itse kelloa puhelimestani joka oli ultimaattisessa toimimattomuus jumissa, hälytys päällä mutta ilman ääniä. Että yheksän, niin eikös mut pitänytkin olla Pentikin oven takana kello yhdeksän. Joo o, kyllä piti.
Hirveän paskahalvauksen saattelemana hoidin kaikki aamutoimet syömistä lukuunottamatta ennätysajassa ja ajoin apinanraivolla kohti Ylöjärveä. Seistessäni hetken Pentikin oven takana huitoen työssäoppimisohjaajalleni kerkesin hengähtää ja kerätä ajatuksia. Kun minulle avattiin ovi ja kerkesin pahoittelemaan, kuulin etten ollut ollut ainut joka oli nukkunut pommiin. HUH! Siinä saatiin hyvät naurut ja aloitettiin paikkoihin tutustuminen.
Kaikkein parasta kuitenkin oli kun edellisen paikan työssäoppimisohjaajani tuli käymään heti kymmenen jälkeen kun kauppa aukesi ja naureskeli vahvalle aloitukselleni Pentikissä ja taputti selkään, että enhän heillä ollessani myöhästynyt kertaakaan.
Että näin alkoi tämä päivä. Toivotaan että huomenna kykenen antamaan hieman vahvemman esityksen. Tsemppiä muillekkin! Olihan teillä parempi alku lomalta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti